 |
|||
| 06/24/2001 6:34
AM -------------------------------------------------------------------------------- Jehovan todistajat on suoraan amerikkalaisen Second Advent -liikkeen (alla Toinen Adventti) jälkeläinen eli siis adventistisen kristillisen perinteen lahko. Käytännössä katsoen kaikki Russellin opetukset oli kopioitu suoraan Nelson Barbourilta, joka oli Toisen Adventin kannattaja. Vuotta 1914 koskevaa opetusta vaivaavat ongelmat, joista Brooklyn yrittää kasvojaan ja auktoriteettiperustaansa menettämättä irrottautua, omaavat suoran yhteyden Barbourin vääriin ajanlaskemuksellisiin spekulointeihin. Koko Toinen Adventtiliike sai alkunsa baptistisaarnaaja William Milleristä, joka ennusti Jeesuksen toisen tulemisen tapahtuvan 1844. Tämän ongelman ratkaisivat Seitsemännen päivän adventistit ja Toiset Adventistit, joiksi Barbour voidaan katsoa (sittemmin myös Russell ja lopulta Jt:t), hieman eritavoin. Koska Millerin vuotta 1844 koskenut ennustus ei toteutunut, Seitsemännen päivän adventistit profeettansa Ellen Whiten johdolla väittivät, että Jeesus oli todella tuolloin tullut näkymättömissä taivaalliseen temppeliinsä. Varsin vaikeaa kiistää. Nelson Barbour väitti toisaalta, että Miller oli tehnyt laskuvirheen ja että oikea päivämäärä oli 1874, eikä 1844. Sitten kun vuosi 1874:kään ei tuonut toivottua tulosta, Barbour otti oppipoikansa Russellin kanssa mallia Ellen Whiten Seitsemännen päivän adventisteilta ja väitti Jeesuksen tulleen takaisin näkymättömissä ja että hän tulisi näkyvästi vuonna 1914. Kun tällöinkään odotettu ei tapahtunut, vanhat tekosyyt kaivettiin esille ja sovellettiin vuoteen 1914 Raamatun tutkijoiden ja sittemmin heidän päähaaransa Jehovan todistajien keskuudessa. Jälleen Jeesus oli tullut - näkymättömissä. Jännä yksityiskohta on muuten se, että vuonna 1966 Fred Franzin johdolla Jt:t väittivät kirjassa (jos joku muistaa paremmin, niin korjatkoon) Silloin on koittanut Jumalan lasten loistoisa vapaus, että niiden laskujen, jotka johtivat vuoteen 1874, olisikin pitänyt johtaa vuoteen 1975... Loppu onkin historiaa - niille joihin eivät Jehovan todistajien revisionistiset selitykset uppoa. Ehkäpä aikanaan vuoden 1914 tullessa riippakiveksi järjestölle Jeesuksen näkymätön läsnäolo alkoikin vuonna 1975. Tai ehkä Harmagedon tuli tuolloin - näkymättömissä... tai sitten... toisaalta... pahus, kun tuo Jumalan antama hengellinen valo vilkkuu tuolla viisii... äh, syyhä onki miun, sill täähä on, katoha sie, Jumalan itseoikeutettu järjestö. Sen on pakko olla oikeassa, usot sie minnuu? No, niin huumori sikseen. Se mitä haluan sanoa, on se, että Jehovan todistajien teologia nojautuu hyvin vahvoihin juurin milleriläiseen adventistiseen perinteeseen Barbourin ja Russellin välityksellä. Ja juuri vuosi 1914 siihen liittyvine uskonkäsityksineen sitoo nykyiset Jehovan todistajat tähän Toiseen Adventti -liikkeeseen 1800-luvun Yhdysvalloissa. Nyt kun sukupolviopetus on muutettu, vuosi 1914 on mukana vain kahdesta syystä: Jeesus aloitti hallintonsa näkymättömissä, tarkasti uskonnot ja valitsi Raamatun tutkijat ja sittemmin Jt:t ''uskolliseksi ja ymmärtäväiseksi orjakseen'' eli a) Jeesuksen hallinto ja lopunajat alkoivat ja b) järjestön auktoriteettipohja vaatii vuoden 1914 säilyttämistä. Järjestön käsityksen mukaan Jeesus löysi Raamatun tutkijat opettamasta ja jakamasta hengellistä ruokaa ja valtuutti heidät ainoiksi edustajikseen. Eli että Raamatun tutkijoiden ja sittemmin sen rutherfordilaisen haaran hengellinen ravinto oli niin kovin laadukasta ja hyvää... vai oliko? Siksi tuon ajan julkaisujen ja erityisesti kirjan Täyttynyt salaisuus tutkiminen (samoin kuin kaiken muunkin vanhan Jt-aineiston) on tärkeää. Sen varassa järjestön auktoriteettiperusta joko seisoo tai kaatuu. Mutta siitä myöhemmin. Caitzu Posted: 06/24/2001 7:01 AM -------------------------------------------------------------------------------- Lisäys/korjaus: Fred Franzin kirja on nimeltään Ikuinen elämä Jumalan lasten vapaudessa eli Life Everlasting in the Freedom of the Sons of God Caitzu Posted: 07/09/2001 8:28 AM -------------------------------------------------------------------------------- Johannes kirjoitti: ''Heti 1844 jälkeen adventtiliike hajaantui moniin osiin ja sen minkä useimmat JT kirjoittaneet ovat jättäneet mainitsematta on se ettei J. Russell ollut SPA:n kanssa yhteistyössä.'' Caitzu: En Johannes väittänytkään, että SDA olisi ollut yhteydessä Russelliin tai päinvastoin. Herrat Storrs, Wendell ja Barbour johtivat omia pieniä adventistiryhmiä tai olivat yksittäisiä adventistikirjoittajia. He olivat näitä ''monia osia'', joihin viittaat. Olet oikeassa siinä, ettei näillä herroilla ja siten Russellilla ollut yhteyksiä SDA:n. Muutta toisaalta SDA voidaan katsoa The Second Advent -liikkeen olevan osa tai perillinen tai mikä termi nyt parhaiten kuvanneekin tätä yhteyttä. Samaa voidaan todeta Jehovan todistajista. Yhteys Russellin kautta The Second Advent -liikkeeseen on minusta selvä. Haluan korostaa, että käsitän termin tai liikkeen Second Advent yleisnimikkeenä kaikille 1800-luvun ja 1900-luvun alun adventistiryhmille tai kirkoille. Yksi merkittävin osa ko. liikettä oli SDA. Eli SDA ei ollut yhtä kuin SA, vaan osa sitä. Kirjoitukseni ei ollut niinkään adventisteille, vaan Jehovan todistajille. Halusin vain osoittaa, missä JT:n juuret oikeasti ovat. He eivät ole varhaiskristillisen seurakunnan perillinen, vaan Second Advent -liikkeen perillinen. Heidän uskontonsa ei siis ole muihin uskontoihin nähden missään erityisasemassa Jumalan edessä. Olen iloinen Johannes, että kommentoit kirjoitustani. SDA = SPA, engl. = suom. Posted: 06/21/2001 8:04 AM -------------------------------------------------------------------------------- Käsky karttaa verta koski siis erityisesti epäjumalan palveluksessa uhrattujen eläinten veren syömistä, aivan kuten ko. toiminnassa uhratun lihan syömistä. Verta ei saanut käyttää siksi, koska se vertauskuvasi menetettyä elämää. Teurastetun eläimen verta ei saanut käyttää, koska sen maahan vuodattamisella sovitettiin menetetty elämä tai ainakin muistutettiin elämän pyhyydestä sen vertauskuvan maahan vuodattamisella. Mitä veren lääketieteelliseen käyttöön tulee, on hyvä muistaa, ettei luovuttaja suinkaan kuole. Siksi verta ei tarvitse hävittää, koska elämää ei ole menetetty ja sitä voidaan käyttää mm. verensiirtoihin. Jt:t ottavat Ap. t. 15. luvun verta koskevat maininnat törkeästi irti asia- ja tilanneyhteydestään. Usein Jt:t sanovat, että koska ko. kohdassa puhutaan verestä ''yleensä'', niin siksi sen täytyy koskea kaikkea verta, mukaanlukien verensiirtoveren. Mikään ei viittaa siihen, että kyseessä olisi ollut kaikkia kristittyjä universaalisti kaikkina aikoina sitovasta laista. Kyseessä oli, kuten tiedämme, poikkeusjärjestely, jolla yritettiin estää eripuraisuuden ja -seuraisuuden kehittymistä syvemmäksi juutalais- ja pakanakristittyjen kesken. Sehän oli jo päässyt alkuun, kuten ympärileikkauskiista osoittaa. Se miten kukin kristitty sitten sovelsi tätä apostolista ohjetta, oli jokaisen omatunnon asia ja jonka soveltamisen aste ja laajuus riippui tilanteesta ja läsnäolevista ihmisistä. Tässä kukin käytti omaa järjenkykyään, eikä toisten laatimia sääntöjä. Seuraava Raamatun kohta on mielenkiintoinen (KR-38, 1. Kor. 10): 23. "Kaikki on luvallista", mutta ei kaikki ole hyödyksi; "kaikki on luvallista", mutta ei kaikki rakenna. 24. Älköön kukaan katsoko omaa parastaan, vaan toisen parasta. 25. Syökää kaikkea, mitä lihakaupassa myydään, kyselemättä mitään omantunnon tähden, 26. sillä: "Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on." 27. Jos joku, joka ei usko, kutsuu teitä ja te tahdotte mennä hänen luokseen, niin syökää kaikkea, mitä eteenne pannaan, kyselemättä mitään omantunnon tähden. 28. Mutta jos joku sanoo teille: "Tämä on epäjumalille uhrattua", niin jättäkää se syömättä hänen tähtensä, joka sen ilmaisi, ja omantunnon tähden; 29. en tarkoita sinun omaatuntoasi, vaan tuon toisen; sillä miksi minun vapauteni joutuisi toisen omantunnon tuomittavaksi? 30. Jos minä sen kiittäen nautin, miksi minua herjataan siitä, mistä kiitän? 31. Söittepä siis tai joitte tai teittepä mitä hyvänsä, tehkää kaikki Jumalan kunniaksi. 32. Älkää olko pahennukseksi juutalaisille, älkää kreikkalaisille älkääkä Jumalan seurakunnalle, 33. niinkuin minäkin koetan kelvata kaikille kaikessa enkä katso omaa hyötyäni, vaan monien hyötyä, että he pelastuisivat. Minusta em. kohtaa voi soveltaa vereen. Jos siis eteemme pannaan veripalttua, mutta kukaan ei kerro sen sisältävän verta, siitä ei kannattanut kysyä omatunnon takia. Tilanne muuttui vasta, kun käy ilmi kyseessä olevan epäjumalille uhrattua. Miten tämä liittyy veren lääketieteelliseen käyttöön? No, tuskin veren luovutuksessa harrastetaan epäjumalanpalvelusta ja tuskin kukaan huvikseen verensiirtoja ottaa. Lisäksi kyseessä ei niinkään ollut ihmisen oma omatuntonto, vaan kanssaihmisten. Jt:t saattavat toisten omatunnot syviin ristiriitoihin kieltäytymällä verensiirroista. He eivät oikeasti ota huomioon lähimmäisten omatuntoa, vaan koituvat toisille pahennukseksi ja tuovat häpeää kristityille, jotka uskovat Raamattuun. Jt:t ryhtyvät toisten omatunnoiksi tuomitsemalla toisten harjoittaman omatunnon vapauden, johon jokaisella on oikeus. Jt:t kompastuttavat toisia pois pelastuksen tieltä, jonka Raamattu tarjoaa. En nyt tarkoita olevani Raamatun intomielinen kannattaja, vaan tarkastelen kysymystä asiapohjalta Raamatun valossa; siis tiedollisena kysymyksenä. Caitzu Posted: 06/26/2001 11:54 AM -------------------------------------------------------------------------------- On totta, että vereen liittyy riskejä, joita ei tule vähätellä. Järkevää on välttää veren siirtoja ja käyttää kaikkia mahdollisia vaihtoehtoisia hoitoja. Siinä Jehovan todistajat ovat ihan oikeassa ja tekevät hyvää levittäessään tietoa verensiirtojen vaihtoehdoista noin yleisellä tasolla. Mutta se, mistä Jt:t taas vaikenevat, ovat vaihtoehtohoitojen riskit ja se, että aina vaihtoehtohoidot eivät hyödytä tai toimi ollenkaan. Joskus ei kertakaikkiaan ole muuta vaihtoehtoa kuin verensiirto. Tällöin on valittava kahdesta pahasta vähemmän paha. Pahimmallaan on kaksi vaihtoehtoa: kuoleman riski tai verensiirron jälkikomplikaatioiden tai/ja vaikka hepatiitin riski. Valinta ei ehkä ole helppo, mutta uskon kaikkien kääntyvän jälkimmäisen puoleen. Tietysti lääketiede kehittyy ja voi olla, että muutaman vuoden kuluttua on keinoverituotteita saatavilla. Viitteitä tästä antaa Hemopure, joka on valmistettu lehmänverestä erotetusta hemoglobiinista. Todistajien ongelma onkin pikemminkin raamatullinen. Aikaisemmassa kirjoituksessani olenkin keskittynyt tähän puoleen ja netistä löytyy lisää. Pahinta minusta on sanktioilla uhaten pakottaa ihmisiä ko. opin taakse, jos se on heidän omatuntoaan vastaan. Parasta olisi, että jokainen toimisi omatuntonsa mukaan itsenäisesti veren suhteen. Onneksi lasten suhteen on pakkohuostaanottojärjestely. Vanhempien alaikäisten lasten tilanne onkin vaikeampi. Minusta Jt-vanhempien tulisi olla päättämästä lastensa puolesta asiaa, kunnes lapset ovat täysi-ikäisiä ja voisivat päättää itse asiasta omatuntonsa mukaan. Pahaa pelkään, ettei tällaista tilannetta ole vielä pitkään aikaan näkyvissä järjestössä. Caitzu Posted: 06/22/2001 10:59 AM -------------------------------------------------------------------------------- Kuoliko Jeesus paalulla vai ristillä ei ole nyt pointtina, vaan järjestön tapa lainata ulkopuolisia lähteitä. Tässä tapauksessa Justus Lipsiuksen teosta on lainattu harhaanjohtavasti tukemaan seuran teologiaa. Ota esille seuran julkaisema Kingdom Interlinear -käännös tai suomenkielisen UM:n isotekstinen laitos ja etsi ko. Raamattujen takaosan liitteistä se, jossa käsitellään paalua/ristiä. Ko. liitteessä on kuva Justus Lipsiuksen kirjasta, jossa mies on kuvattu paalussa. Katso sitten alla olevaa kuvaa. Onko sinulle kerrottu näistä muista Justus Lipsiuksen kirjan kuvista?  Caitzu Posted: 08/01/2001 7:52 AM -------------------------------------------------------------------------------- Aikoinani kentällä ajattelin tekeväni työtä, joka kertoo uskonnostani hyvin. Ajattelin koko lähitienoon tunnistavan minut. Uskoin olevani osa maailman laajuista osin yliluonnollista saarnakampanjaa, jossa annetaan perusteellistakin perusteellisempi todistus. Uskoin ylimielisesti, että kaikki joita lähestyin, tiesivät runsaasti todistajista. Joskus tuntui kuin todistajia olisi kuin kuhissut pitkin kaupunkia. Luulin olevani keskipisteenä ''suuressa teatterinäytelmässä'' kulkiessani miltei tyrkyttämässä lehtiä kentällä. Nyt kun en enää ole todistaja, on kuin todistajia ei olisi juuri missään. Olen myös huomannut, ettei suuri yleisö huolimatta massiivisesta painotuotteiden levittämisestä tiedä Jt:stä todellisuudessa juuri mitään! Tiedon määrä on niin pieni, ettei kyllä ketään sen perusteella voi ikuiseen kuolemaan tuomita. Oikeastaan koko lehtityö ja ovilla ramppaaminen ei juuri edistä Jt-tuntemusta, vaan ärsyttäessään ihmisiä kääntää monia pois Jumalan ja Raamatun luota entisestään. Parasta olisi, kenttää tekisivät vain ne, joilla on kutsumus siihen. Minusta Jt:n toiminnalle koituu eniten hallaa, kun sellaiset henkilöt patistetaan kentälle, joiden persoona ei lainkaan sovi ko. toimintaan. Minä olin tällainen henkilö. Olisin tarvinnut kenttään käyttämäni ajan hengellisen kasvuni vahvistamiseen. Minusta ovelta ovelle ja lehtityö on tehotonta suhteessa henkisiin, hengellisiin ja aineellisiin panostuksiin. Se kiusaa ja ärsyttää monia, eikä varmasti silloin edistä Jt:n pyrkimyksiä. Ja monille Jt:lle se aiheuttaa turhia paineita ja riittämättömyyden tunteita ja kilpailuhenkistä vertailua toisiin. Minulle kenttätyö oli joskus ihan mukavaa, mutta useimmiten se oli raskasta, ahdistavaa ja turhauttavaa. Tilannetta pahensi vielä tieto siitä, että joku tarkkaili raporttejani ja arvioi hengellisyyttäni sen perusteella. Eikö olisi parasta luottaa Pyhään Henkeen ja luottaa siihen, että kaikki Jumalaa etsivät saatetaan aikanaan oikeaan paikkaansa? Kyllä etsivä löytää ja koputtajalle avataan. Ei siinä mitään organisatorisesti muodollista kenttäpalvelusta tarvita. Caitzu Posted: 08/14/2001 12:14 PM -------------------------------------------------------------------------------- Ohjelmassa kysyttiin toteutuuko uskonvapaus Suomessa liittyen lakiuudistukseen uskonnon vapauden suhteen. Ohjelmassa oli haastattelussa juutalaisten, muslimien, mormonien, babtistien ja Jehovan todistajien jäseniä. Haastateltavat kritisoivat yhteiskunnan uskonnonvastaisuutta ja puhuipa eräs haastatelluista jopa ''uskontofobiasta''. Toiseksi ohjelmassa haastatellut kritisoivat luterilaisen kirkon ylivaltaa esim. hautapaikkojen jaon suhteen sekä joidenkin pappien ja kirkon työntekijöiden ylimielistä asennetta vähemmistöuskontojen jäseniä kohtaan, joita kohdellaan vain rahankiilto silmissä. Toki luterilaisella kirkolla ei saisi olla sellaista monopoliasemaa kuin sillä nyt on. Mielestäni tässä mielessä kritiikki kirkkoa kohtaan on oikeutettua. Mutta entä vähemmistöuskonnot itse? Ne nostavat aina kovan haloon jos niiden toimintaan yritetään puuttua, kuten viimeaikoina Ranskassa, mutta miten ne itse suhtauvat omiin vähemmistöihinsä? Mahdollisiin toisinajattelijoihin ja entisiin jäseniisä? Valitettavasti kovin monin vähemmistöuskonnoista ei toimi yhtään valtauskontoa paremmin tässä suhteessa. Meillä tällä foorumilla on erityisesti kokemusta Jehovan todistajista. Me tiedämme, että todistajat ovat vaatimassa itselleen mitä tahansa oikeutta vetoamalla olevansa vähemmistöuskonto, mutta samalla se ei salli omille vähemmistöilleen tai toisinajattelijoille mitään oikeuksia. Jos todistaja alkaa ajatella toisin joskus jopa vain yhdessä ainoassa asiassa ja jos seurakunnan vanhimpien korviin tulee tästä tieto, he saattavat tehdä paimennuskäynnin hyvinkin nopeasti ja jos ko. henkilö päättää pitää päänsä, pian laitetaan pystyyn oikeuskomitea. Jos ko. henkilö ei tässä vaiheessa peräänny, ''viuhuu pirteä kenkä''. Henkilö saattaa olla moraalisesti ja hengellisesti mitä esimerkillisin, mutta joutuu armotta ulos yhteisöstä. Eikä tämä varmaankaan koske vain todistajia. Minusta vähemmistöuskonnot eivät oikeasti ole parempia siksi, että ne ovat vähemmistö. Ja jos ne saisivat saman aseman kuin luterilaisuus, niin luulen niiden toimivan aivan yhtä huonosti tai joskus jopa vielä huonommin. Vaikka en kuulu kirkkoon [tämän tekstin kirjoittamisen aikaan], enkä pidä monista luterilaisen kirkon piirteistä, niin kyllä se on varsinkin viime vuosina antanut suhteellisen reilusti tilaa muille uskonnoille, paljon enemmän kuin useimmat vähemmistöuskonnot tekisivät vastaavassa tilanteessa toisilleen ja omille vähemmistöilleen. Itse elän mieluummin maassa, jossa luterilaisuus on enemmistö uskontona kuin maassa, jossa enemmistönä olisi muslimit tai Jehovan todistajat. Vähemmistöuskontojen kitinästä ja marinasta huolimatta tässä maassa saa kyllä aivan riittävän vapaasti uskoa haluammallaan tavoin ja elää uskonsa mukaista elämäntapaa. Mutta valtiovallan ei tulisi asettaa mitään uskontoa ylivalta-asemaan, ei edes luterilaista kirkkoa. Yllä olevasta A-studion reportaasi ei puhunut mitään. Caitzu |
||