Taustaksi

Novellin kirjoittaja eli itse kuusi vuotta jonkun mielestä lahkomaisessa tai kulttimaisessa vähemmistöuskonnossa. Kirjoittajan entinen uskonto tunnetaan aktiivisesta käännytystoiminnasta ja siisteistä usein miellyttävästi käyttäytyvistä ihmisistä. Joillekin se on varmasti sopiva uskonto. Mikäli kaikki sujuu suhteellisen hyvin, eikä mitään erityistä persoonallisuuteen liittyvää ongelma-aluetta ole, henkilön on helpompi tulla toimeen tai jopa menestyä tässä uskonnossa.

Toisaalta kun syntyy ongelmia, tilanne ei ole enää välttämättä helppo. Kyseisen uskonnon menettely- ja ajattelutavat ovat tällöin kovin jyrkkiä ja varsin mustavalkoisia. Jos henkilön omat pyrkimykset, intressit ja toimintatavat puhumattakaan erilaisista uskonnollisista käsityksistä menevät ristikkäin esillä olevan uskonnon vastaavien kanssa, on yhteentörmäys väistämätön. Ennemmin tai myöhemmin. Esimerkiksi useimmiten törmäyskurssille joutuva henkilö on korkeasti koulutettu eli käynyt vähintään keskiasteen opistokoulutuksen tai yliopiston, on tavallista seksuaalisempi tai havaitsee omaavansa poikkeavan seksuaalisen taipumuksen, on taiteellinen ja erittäin ulospäin suuntautunut tai esiintymishaluinen ja jonka on vaikea alistua auktoriteetteihin ja joka haluaa tehdä itsenäisiä ratkaisuja. Tämä koskee sekä kyseiseen uskontoon syntyperältään kuuluvia että myöhemmin käännynnäisinä mukaan tulleita. Tietysti mitään kaiken kattavaa ihmisten kategorisointia ei ole mahdollista esittää. Jokaisen ongelmiin törmäävän henkilön tapaus on hyvin yksilöllinen.

Mistä uskonnosta on nyt kyse? Tähän kysymykseen tämä kirjoitus ei suoraan vastaa. Eikä se ole oikeastaan tarpeenkaan. Tämän kirjoituksen tarkoituksena ei ole osoitella sormella mitään uskontoa. Tietysti valveutunut lukija tai kyseiseen uskontoon kuulunut tai kuuluva voi tunnistaa, mistä uskonnosta on kyse. Silti tässä kirjoituksessa esiin työntyviä piirteitä on useissa tiukoissa eri pyhinä pidettyihin kirjoihin nojautuvissa lahko- tai kulttiuskonnoissa. Paremminkin tämän kirjoituksen tarkoituksena on saada ihmisiä pohtimaan asioita usealta eri taholta heidän valitessaan itselleen uutta uskontoa tai arvioidessaan nykyistään. Ja mikä tärkeintä, että ihmiset tuntisivat itsensä mahdollisimman hyvin ennen kuin tekevät ratkaisunsa. Joku onkin hyvin verrannut uskonnon valitsemista puolison valintaan.

Molemmissa yksi tärkeimmistä lähtökohdista on hyvä itsetuntemus. Mitkä ovat minun tarpeeni, toiveeni ja tavoitteeni elämässä? Entä muut persoonallisuuden piirteeni? Sopivatko edellä mainitut seikat yhteen tulevan puolisoni tai tässä tapauksessa uskonnon vastaavien kanssa? Ovatko tarpeeni, toiveeni ja tavoitteeni sekä persoonallisuuden piirteeni sopusoinnussa vai ristiriidassa nykyisen tai uuden uskonnon kanssa? Missä määrin? Miten paljon kykenen muuntautumaan ja sopeutumaan? Tässä vain muutamia kysymyksiä, joita pohtia. Mutta mitä enemmän muuntautumista ja sopeutumista on sitä todennäköisimmin seuraa aikanaan vaikeuksia. Epäonnistuminen uskonnossa on usein aivan yhtä tuskallista, turhauttavaa ja katkeroittavaa kuin epäonnistuminen avioliitossa. Ja sitä suuremmassa määrin mitä kauemmin ’’suhde’’ on kestänyt. Toki ihmiset ovat yksilöllisiä ja jotkut pääsevät varsin pian jaloilleen. Tästä huolimatta tämän kirjoituksen kirjoittaja ja moni muu omakohtaista kokemusta omaava rohkenee väittää, että tiukoista lahko- ja kulttiuskonnoista lähteneet tai erotetut käyvät läpi joko ennen tai jälkeen poislähtemisensä tai erottamisensa vähintään keskimäärin puolivuotisen kriisijakson. Joku selviää suhteellisen lyhyellä masennuksella, joku saattaa masennuksen ja ahdistuksen pitkittyessä alkaa käyttäytyä äärimmäisyyksiin menevällä tavalla. Joku voi alkaa hautoa itsemurha-ajatuksia. Onneksi niin kuitenkin tekee suhteellisen harva.

Ongelmalliseksi asian tekee lahko- ja kulttiuskontojen tapa rekrytoida uusia jäseniä. Kovin helposti tällaisiin uskontoihin voi joutua hieman vahingossa huolimatta joskus näennäisen syvällisestä perehtymisestä. Tällaiset uskonnot eivät yleensä kannusta tutkimaan mitalin toista puolta ulkopuolisten lähteiden valossa. Mikäli henkilö ei jostakin syystä ole valpas, tämä jää tekemättä helposti, etenkin jos henkilö on keskellä jotakin koettelevaa ja raskasta elämäntilannetta. Silloin on kiusaus ottaa vastaan valmiina tarjottu hengellinen makupala, jota henkilöä kannustetaan hankkimaan lisää. Lopulta henkilö saattaa löytää itsensä pitopöydän äärestä lähtemällä mukaan uuden uskonnon toimintaan. Joku jatkaa itsensä lihottamista hengellisessä mielessä lopun ikäänsä. Toiselle tulee ähky ja tämä alkaa voida pahoin. Usein tätä hengellistä ravintoa tulee kuin saavista kaatamalla. Sitä ei ole juuri koskaan aikaa sulatella eli pohtia ja miettiä huolellisesti eritellen varsinkin, kun kokoontumisia ja niihin valmistautumista on runsaasti samoin kuin aktiivista käännytystoimintaa. Uskonnon harjoittamisesta tulee koko elämän sisältö ja keskipiste. Pahimmillaan se tunkeutuu jopa avioparien makuuhuoneisiin saakka ja hallitsee ihmisen kaikkea ajattelua ja toimintaa. Jos tätä tapahtuu henkilön vapaasta tahdosta, tämä ei itsessään ehkä ole paha asia, mutta jos siitä tulee jollakin tavoin pakotettua esimerkiksi sanktioiden uhalla tai henkilö toimii niin vastentahtoisesti ja kokee sen kielteisenä, kyse on silloin helposti hengellisestä ahdistelusta.

Kyseiset uskonnot ovat laatineet hyvin huolella suunnitellut opetusmenetelmät, jotka pyrkivät ohjaamaan henkilöä tekemään kyseisen uskonnon kannalta myönteisen ratkaisun. Ne käyttävät epäsuoraa toistoa (esimerkiksi termi ’uskollinen ja ymmärtäväinen orja’ saattaa vuoden mittaan esiintyä eri yhteyksissä monia kymmeniä kertoja), huolellisesti laadittuja kysymyksiä, joihin vastataan valmiiksi (’’Eikö viime vuosisata osoittanutkin, ettei ihminen kykene saamaan aikaan pysyvää rauhaa? Kyllä, sillä...’’), myönteisiä ja kielteisiä kannustimia (’’Mukavaa, kun suhtaudut tähän asiaan näin ennakkoluulottomasti...’’ tai ’’Muista, että Saatana käyttää jopa puolisoasi hyväkseen estääkseen sinua jatkamasta tätä tutkimista...’’) ja joskus vilpitöntä, mutta tavallisesti ennakolta opeteltua ehdollista rakkautta (’’Voi miten ihanaa, kun pääsit kokoukseen! Me rakastetaan sinua niin paljon! Tulethan ylihuomenna uudelleen?’’). Tärkeintä on, että tulokas saa itsensä tuntemaan rakastetuksi, olipa ilmaistu rakkaus aitoa tai ei. Tämä rakkaudella pommittaminen hämärtää kaikkein eniten ihmisen ajattelua.

Tällainen ohjailu saa henkilön helposti tekemään ratkaisun, jota ei normaalisti tekisi. Ratkaisu ei enää todellisuudessa perustu objektiiviseen ja tasapainoiseen tietoon, vaan ennalta valittuun ja vääristelevään, tunteita korostavaan, subjektiiviseen tietoon. Lahko- ja kulttiuskonnot vaikenevat tavallisesti itseensä liittyvistä kielteisistä piirteistä kokonaan. Joskus ne jopa yrittävät kaunistella menneisyyttään. Kovin usein henkilö pettyy havaitessaan muutaman vuoden kuluttua tehneensä ratkaisunsa väärin perustein lähtiessään mukaan uuteen uskontoonsa. Ja mitä enemmän henkilö on tehnyt uhrauksia uskontonsa eteen sitä karvaammalta kokemus tuntuu. Tavallisesti lahko- ja kulttiuskontojen johtajilla ei ole oikeaa käsitystä ihmisen psykologiasta. Joskus henkilön hengelliseksi hyväksi tarkoitettu rajoitus voi olla ihmisen hengellisen kehittymisen kannalta tuhoisa. Saattaa olla, että joku saadakseen hengellistä apua kääntyy uskonnon seurakunnan johtohenkilöiden puoleen, mutta huomaa jonkin ajan kuluttua tulleensa ennemminkin rangaistuksi kuin autetuksi samalla, kun toinen henkilö pääsee yksinkertaisesti salaamalla saman ongelman kuin koira veräjästä!

Sen sijaan kyseisten uskontojen vaikutuspiiriin syntyperänsä mukaan kuuluvat eli lapset, jotka syntyvät ko. uskontoihin kuuluville vanhemmille, kohtaavat usein paljon voimakkaampaa ohjausta ja jopa painostusta kuin ne, jotka tulevat lähinnä aikuisina mukaan ulkopuolelta. Näillä lapsilla ei ole juuri mitään mahdollisuutta tutkia muita uskontoja puhumattakaan itsenäisistä objektiiviseen tietoon perustuvista ratkaisuista. Ja ne, jotka toimivat toisin, saavat perheen tai suvun mustan lampaan leiman ja heitä pidetään tottelemattomina kapinallisina. He saattavat irrottautua uskonnostaan äärimmäisilläkin tavoilla tultuaan vakuuttuneiksi siitä, että todellista elämää on muuallakin. Joku upottautuu työuraansa, toinen harrastuksiin, toinen alkaa kierrellä tanssiravintoloissa ja hankkia irtosuhteita. Joku jättää puolisonsa ja perheensä. Joskus tällainen henkilö saa mukaansa jonkun toisen samaan uskontoon kyllästyneen. Vapauden huumassa ihminen ei aina ajattele sen paremmin kuin uskontoa valitessaan voimakkaan piilo-ohjailun oloissa. Moraalista puhumattakaan. Henkilö kokee, että mitä paremmin ja täydellisimmin hän pääsee irti entisestä uskonnostaan, sen parempi. Ei enää huomenna, vaan nyt. Ja heti. Tässä tilanteessa ihminen on valmis uhraamaan jopa rakkaimmat ihmissuhteensa pelätessään muutoin romahtavansa lopullisesti.

Takaisin edelliselle sivulle