ämä on yritykseni puolustaa entistä uskontoani. Tätä kirjettä laatiessani tunsin vain virallisen järjestökuvan. Sittemmin Ben Furmanin 13.12.1999 ohjelmassa esiintyneen Liljan väitteet ovat suurelta osin osoittautuneet oikeiksi. Hänen tapansa vain esittää asia oli mielestäni hieman huono. Hän esitti näkemyksensä kovin pisteliääseen ja yleistävään sävyyn.

Ongelma on vain siinä, että kova esitystapa virittää todistajan puolustusasemiin, jolloin hän on vahvoilla. Parempi tapa on yrittää herättää todistajassa omaa ajattelua ja halua varmistautua uskonsa perusteista. Faktat järjestön erityisasemaa kohtaan Jumalan ainoana oikeutettuna tai valittuna järjestönä ovat sellaisia, että kukaan itsenäisesti ajatteleva ei voi niitä ohittaa ainakaan helposti. Tämän tiedän omasta kokemuksesta. Nyt pari jälkikommenttia kirjeeseeni.

a) On totta, että pitää välttää yleistyksiä. Paikallistason asioita ei voi yleistää koko maailman mitassa toimivaan järjestöön, vaikkakin tietty yleinen ajatusmalli tai henki onkin havaittavissa tai aistittavissa kaikkialla. Toisaalta tässä vallitsee ristiriita. Järjestö ei julkaisuissaan ole koskaan kainostellut yleistämistä ja kielteisen käsityksen levittämistä toisista uskonnoista ja niihin kuuluvista ihmisistä. Erityisesti ns. kristikunta on ollut läpi vuosikymmenten arvostelun kohteena. Ikään kuin kaikki muut kristilliset uskonnot olisi veistetty samasta puusta.

b) Aivan, ei syrjitä, mutta eivät asenteet toisaalta paljon poikkea yleensä yhteiskunnassa vallitsevasta ajattelusta. Tässäkään suhteessa Jehovan todistajat eivät poikkea muista ihmisistä. Sen sijaan joillakin yksilöillä on kokemukseni mukaan vaikeuksia kohdata vammaisuutta. Tästä lisää Huomautus konventtitoimistolle linkin yhteydessä, kuten myös seuraavassa linkissä.

c) Eivät todistajat ehkä palvo järjestöään, mutta kyllä järjestö saa liikaa korostusta, arvostusta ja suitsutusta jopa siinä määrin, että Jeesuksen Kristuksen asema hämärtyy monien mielissä.

d) Epäsuoraa painostusta esiintyy kyllä silloin tällöin. Se on pienille yhteisöille tavallista. Todellinen painostus alkaa silloin, kun joku uskaltaa julkisesti epäillä tai arvostella järjestöä tai poikkeaa julkisesti järjestön hyväksymistä uskonkäsityksistä ja toimintatavoista.

e) Seurakunnan ja ainakin kierroskonventtien taloustiedot kerrotaan kyllä julkisesti, mutta Jehovan todistajat uskonnollinen yhdyskunta ry:n taloudesta kokonaisuutena ei kerrota yhtään mitään. Sama koskee emoyhdistyksiä, kuten Pennsylvaniaan ja New Yorkiin rekisteröityjä yhdistyksiä. Tuskin raha-asioissakaan todistajat poikkeavat kovin paljoa muista uskonnoista. Satunnaisia väärinkäytöksiä tapahtuu kaikissa uskonnoissa.

f) Kyse ei ole sopivuudesta tai epäsopivuudesta, vaan siitä löytyykö ko. väitteille tukea Raamatusta vai ei. Raamattu ei puhu mitään siitä, että varhaiskristityt olisivat välttämättä muodostaneet jonkin järjestön sellaisella tavalla kuin todistajat sen nykyään ymmärtävät. Kyllä Uusi Testamentti on tarkoitettu puhuttelemaan yksilöitä, jotta Jumala voisi käyttää heitä haluamallaan tavalla. Uskon Jehovan todistajienkin keskuudesta löytyvän tällaisia yksilöitä. Ja mitä tulee erehtyväisyyteen, niin järjestön ulkopuolella julkisuudessa se tunnustetaan auliisti, mutta sisäpuolella kaikki järjestön taholta tuleva on otettava ainakaan julkisesti mukisematta vastaan ikään kuin se tulisi suoraan itse Jumalalta. Varokoon se, joka uskaltaa olla eri mieltä.

g) Jotkut Jehovan todistajille ominaiset uskonkäsitykset perustuvat näennäisesti Raamattuun, mutta eivät ole läheskään aina sen mukaisia. Monet niistä on rakennettu irrottamalla jakeita asia-, lause-, aika- ja kulttuuriyhteydestään ja rakentelemalla niille aivan omia ei-raamatullisia sisältömerkityksiä näppärällä sanailu- ja käsiteakrobatialla. Järjestön oma raamatunkäännös pyrkii helpottamaan tätä prosessia ainakin tiettyjen perusopetusten kohdalla. Toki muissakin uskonnoissa ilmenee samaa puhumattakaan yksityisistä Raamatun tulkinnoista.

Asiakirja alkaa alla

Tiistai, 14. joulukuuta 1999 Helsinki, Ruoholahti

Hyvä Ben Furman,

Kirjoitan maanantaina 13.12. esitetystä ohjelmastasi pari kommenttia. Siinä käsiteltiin uskontoja ja niiden ’’uhreiksi’’ joutuneita.

Olen itse Jehovan todistaja ja samalla myös vammainen lihassairauden vuoksi. Entisen uskonsisareni, Liljan, väitteet kiinnittivät huomiotani. En voi ottaa kantaa Liljan tapaukseen muuten, koska en tunne tämän tapausta, entistä seurakuntaa tai asianomaisia henkilöitä, mutta hänen esittämiinsä karkeisiin yleistyksiin haluan todeta seuraavaa:

a) on kohtuutonta, epäreilua ja panettelevaa yleistää joidenkin henkilöiden virheitä ja mahdollisia väärintekoja tai -käytöksiä tai jossakin seurakunnassa vallitsevaa ilmapiiriä koskemaan kaikkia Jehovan todistajia sen enempää yksilöistä muodostuvana järjestönä kuin seurakuntinakaan.

b) vammaisena tiedän kokemuksesta, että vammaisia ei syrjitä tai väheksytä Jehovan todistajien yhteydessä.

c) on erittäin loukkaavaa väittää kaikkia Jehovan todistajia rakkaudettomiksi ulkokultailijoiksi tai vanhurskauden teeskentelijöiksi; eivätkä Jehovan todistajat palvo järjestöään, vaan Jehova[1] Jumalaa Jeesuksen Kristuksen nimessä.

d) ketään ei pakoteta tai painosteta mihinkään: kaikki perustuu vapaa-ehtoisuuteen.

e) taloudellisia väärinkäytöksiä ei juuri ole: seurakunnan tiliraportti on julkinen ja Jehovan todistajat -järjestö pitää asianmukaista kirjanpitoa; mahdollisiin väärinkäytöksiin syyllistyneet menettävät palvelusetunsa ja vastaavat aikanaan väärästä toiminnastaan.

f) ei ole epäsopivaa uskoa, että Jumala käyttää tätä järjestöä maanpäällisenä edustajanaan tai että raamatun ymmärrystä levitetään vain sen välityksellä; olkoonkin, että se muodostuu epätäydellisistä ihmisistä; Jehovan todistajat -järjestön ei väitetä olevan erehtymätön.

g) Jehovan todistajien uskonkäsitykset ja toimintatavat perustuvat täysin raamattuun, jonka mistä tahansa käännöksestä ne ovat kaikkien halukkaiden varmistettavissa; he eivät ole itse niitä ’’keksineet’’.

Mitä Uskontojen uhrit ry:n toimintaan tulee, sen asenne vähemmistöuskontoihin on julkisuudessa yksipuolisen kielteinen, eikä sitä voi pitää uskontojen puolueettomana asiantuntijana. Miksi se ei näe vähemmistöuskonnoissa juuri mitään myönteistä, vaan näkee ne vain uhkaavina lahkoina?

Myös teihin ohjelmantekijöihin, Ben hyvä, on yleisesti ottaen tarttunut sama asenne huolimatta joistakin yksittäisistä lausahduksista. Samantyyppisiä ohjelmia on tehty useita ja lähtökohta niissä on ollut yleensä sama kuin ohjelmassasi eilen. Missä ovat ohjelmat, joissa myös vähemmistöuskontojen jäsenet voisivat kertoa, mitä hyvää he ovat saaneet uskonnostaan ja miten he menestyvät elämässään uskontonsa takia? Missä olivat eilen edelleen mukana toiminnassa olevat Krishna tietoisuuden ja Jehovan todistajien jäsenet? He olisivat tuoneet ohjelmaan siitä puuttunutta tasapainoa ja tasapuolisuutta.

Hyvää jatkoa muuten sinulle, Ben, samoin kuin ohjelmallesi.

Caitzu

Asiakirjan yläosa

Takaisin edelliselle sivulle

[1]Jehova, KR-92:ssa muodossa Jahve (esim. 2. Moos. 6:2, 3), Raamatun Isä, Luoja ja Kaikkivaltias Jumala