Suoraan asiakirjaan

S

eurakunnissa ei ole tapana kertoa niistä syistä, miksi joku päättää erota tai jos joku erotetaan. Seurakuntalaiset voivat korkeintaan arvailla syitä, jotka johtivat tapahtuneeseen. Seurauksena on voi olla juoruja, mutta useimmiten asiasta vaietaan tyynesti. Koska halusin estää turhat huhupuheet, kirjoitin entisille todistajaystäville, joiden osoitteet minulla sattui olemaan, kirjeen kertoakseni eroamiseni syistä. Sen jälkeen, kun lopetin kokouksissa käynnin aikaisemmin loppusyksystä 2000, kukaan muu seurakuntalaisista ei ollut missään yhteydessä minuun paitsi kaksi vanhinta, jotka olivat monesti aikaisemmin keskustelleet ongelmistani. Toinen heistä oli seurakunnan esivalvoja.

Toisin sanoen näyttää siltä, että jo pelkkä runsas poissa olo kokouksista tulkitaan varsin nopeasti merkiksi hengellisestä heikkoudesta. Henkilöstä tulee huonoa seuraa, jota tulee jotenkin välttää. Vain kaksi tienraivaajasisarta kävi tiputtamassa kauniin kortin kannustukseksi postiluukustani. Kiitos heille siitä. Toisaalta entisenä tienraivaajana tiedän, että tienraivaajia käytetään usein tällä tavoin kannustamiseen. Minua tämä ei enää auttanut. Olin jo tehnyt ratkaisuni. Tiesin sitä paitsi erokirjeeni sisältäneen aineistoa, jonka perusteella minut olisi lopulta erotettu luopiona ilman erokirjettä, jos olisin saattanut tietämääni aineistoa toisten tietoon seurakunnassa.

Puolitoista kuukautta myöhemmin helmikuun puolivälissä 2001 toinen asiaani käsitelleistä veljistä ilmaantui ilman etukäteen ilmoitusta kertomaan, että eroni oli ilmoitettu seurakunnalle. Hän totesi, ettei hänellä ollut muuta asiaa. Eikä kyllä liiemmin minullakaan. Eikä siihen kyllä mahdollisuutta annettukaan. Niin yllättäen veli ilmestyi ilmoittamaan asian. Tunsin toisaalta olevani jälleen vapaa uskomaan ja toimimaan omatuntoni mukaisella tavalla, joka on jokaisen kristityn nautittavissa oleva etu. Toki Raamattu asettaa tietyt perusvaatimukset. Ihmisten omat ylimääräiset säännöt ovatkin asia erikseen. Niitä tällä järjestöllä on enemmän kuin tarpeeksi, jotta näennäinen yhtenäisyys voitaisiin taata.

Tietysti monia mukavia ja hienoja hetkiä vietin Jehovan todistajien parissa. Jotkut tilaisuudet ja illanvietot tulen aina muistamaan. Joitakin heistä kaipaan. Monet heistä olivat minulle hyvin rakkaita. Toivottavasti saatoin antaa osaltani monille heistä jotakin. Olen varma, ellei järjestön vääristynyt opetus koulisi heitä, suurin osa heistä ei olisi antanut erilaisten näkemysten muodostua kanssakäymisen esteeksi. Uskon monen syvällä sydämessään haluavan toimia toisin.

Monella heistä on kuitenkin liikaa menetettävää. Puoliso, lapset, sukulaiset ja ystävät. Siksi he mieluummin mukautuvat järjestön menettelytapoihin kuin olisivat tekemisissä kanssani sillä riskillä, että myös heidät saatettaisiin lopulta erottaa, mikäli he paljastuisivat pitämästä yhteyksiä minuun. On hyvin ymmärrettävää, että tällaisessa tapauksessa monien asiallisesti kriittisesti järjestöön suhtautuvienkin vaakakuppi kallistuu järjestöön jäämisen kannalle vaikka sitten toimettomana. Itse erosin, koska tiesin olevani eri mieltä kaikkien keskeisten järjestön opetusten ja menettelytapojen suhteen. Olisin ennemmin tai myöhemmin joutunut oikeuskomitean eteen lahkolaisuuden edistämisestä ja luopumuksesta. Siihen epäraamatulliseen oikeuteen minä en suostu.

Asiakirja alkaa alla:

1. tammikuuta 2001 Helsinki-Ruoholahti

Rakkaat ystävät,

Minulla on ikäviä uutisia. Olen tänään lähettänyt vanhimmille kirjeen, jossa ilmoitan eroavani Jehovan todistajista. Syynä on eräs henkilökohtainen ongelma, jota en kyennyt voittamaan Vartiotorniseuran tarjoamin hengellisin välinein. Olen myös alkanut uskoa eritavoin joistakin keskeisistä Jehovan todistajien opetuksista. Lisäksi tiedän paljon muuta, jota Seura ei haluaisi minun tietävän. Koska haluan kunnioittaa ystävien vakaumusta, enkä halua vahingossa tai muutoin horjuttaa ystävien uskoa, olen päätynyt tekemääni ratkaisuun. Olen kiitollinen kaikille niille ystäville, jotka ovat tehneet hyvää minulle monin eri tavoin. Tulen kyllä kaipaamaan kaikkia rakkaita ystäviä, mutta minun on nyt toimittava omatuntoni mukaisella tavalla.

Toki joudun kysyttäessä kertomaan mitalin kääntöpuolesta, mutta teen sen mahdollisimman tasapuolisella ja objektiivisella tavalla. En aio mustamaalata tai parjata Jehovan todistajia tulevaisuudessa. Se olisi kohtuutonta ja väärin sekä rikkoisi toisten oikeutta uskoa haluamallaan tavalla. Toivon, että sallitte sen myös minulle, ettekä leimaa minua luopioksi. En ole luopunut uskostani Raamattuun, Jeesukseen Kristukseen enkä ennen kaikkea Jehovaan, taivaalliseen Isäämme. Uskon vain eritavoin siinä, että uskon Jehovan voivan omalla tavallaan käyttää myös muissa kristillisissä uskonnoissa olevia yksilöitä hyvän uutisen levittämiseen ja tahtonsa toteuttamiseen ihmiskunnan keskuudessa.

Kirjoitin tämän kirjeen, jotta ystävien ei tarvitse olla epätietoisuudessa tekemäni ikävän ratkaisun syistä.

Kaikkea hyvää Lxxxxxxxxxxn seurakunnalle ja Jehovan siunausta.

Erityisesti haluan kiittää veli ja sisar Lxxxxxxxa, Jxxxxxxa ja Exxxxaa, Lxxxxxxxxxxxxn seurakunnassa kaikista heidän tekemistään vilpittömistä uhrauksista minun hyväkseni ja siitä esimerkillisestä kristillisestä rakkaudesta, jota he ovat minulle osoittaneet kuluneina vuosina.

Lämpimin ajatuksin,

Caitzu

Asiakirjan yläosa

Takaisin edelliselle sivulle